BB, kännisekoiluyhteiskunnan peili

Kurssillamme oli tehtävänä seurata mediakasvatusta koskevaa julkista keskustelua parin päivän ajan. Löysin sillä aikavälillä yllättävän vähän mitään varsinaista mediakasvatuskeskustelua, mutta yksi ikiaihe löytyi muutaman päivän vanhasta uutisesta: Big Brother ja kuinka se tuhoaa maailman.

Tällä kertaa huolestunut kannanotto tuli nuorten päihdevalistustyötä tekevältä Vantaa välittää -hankkeelta, mistä Ilta-Sanomat uutisoi nettisivuillaan 7.9.; siis sama lehti, jonka joka toinen uutinen koskee BB:n asukkaiden kännisekoiluja. Nuorisotyöntekijät kokevat BB:n haittaavan heidän työtänsä, sillä siinä päihteiden käyttöä ja irtosuhteita suorastaan markkinoidaan. Aihe on innoittanut myös lähes sadan viestin mittaisen keskustelun IS:n keskustelupalstalle.

Niin, nytkö siis nuoret katsovat BB:tä ja alkavat sen innoittamana juomaan holtittomasti ja harrastamaan vielä holtittomampia irtosuhteita? Keskustelupalstalla enemmistö taisi olla sitä mieltä, että ohjelmalla on huono vaikutus nuoriin ja sille pitäisi vähintäänkin lätkäistä k-15 tai k-18-leima tai se pitäisi jopa lopettaa. Ohjelman lopettamisella ongelmasta tietysti päästäisiin kätevästi, eikä asiaa tarvitsisi enää sen kummemmin miettiä. Tämä kuitenkin taitaa olla lähes mahdotonta, joten mietitään ikärajojen asettamista. Vähentyisikö nuorten BB:n toljottaminen ikärajoituksilla? Varmaan aika harvassa tapauksessa. Suurella osalla nuorista on mahdollisuus katsoa iltakymmeneltä telkkaa vanhempien tietämättä, omassa huoneessaan tai ehkä jopa kaverilla. Ikärajoitus tekee myös ohjelmasta kuin ohjelmasta paljon jännemmän oloisen. Ja veikkaisin, ettei vanhempien käsitys BB:stä hirveästi muuttuisi rajoituksen myötä? Voiko Suomessa olla kovin monta vanhempaa, jotka eivät olisi saaneet jotain kautta vihiä BB:n menosta? Heidän siis luulisi olleen kykeneviä tekemään päätöksen BB:n sopivuudesta heidän lapsilleen ilman auktoriteetin varoittelujakin. Ehkä joku heräisi ikärajan myötä siihen, että ehkei lapsen olekaan sopivaa tuijotella kännisekoiluja illat pitkät, mutta tämä tuskin olisi kovin laaja ilmiö.

Ennen kuin aletaan miettiä tapoja sulkea lasten silmät BB:n meiningiltä pitäisi kuitenkin miettiä, vaikuttaako BB oikeasti kehenkään ja millä tavalla. BB:n tuottaja Mikko Räisänen ei yllättäen näe BB:llä olevan nuoriin mitään negatiivisia vaikutuksia, sillä "kyllä ne nuoret saavat roolimallinsa kotoaan ja lähiympäristöstään ennemmin kuin Big Brotherista" (IS:n verkkolehti 7.9.09). Uskon myös, että suurimmalta osin homma toimii juuri näin. Jos meidän BB:tämme näytettäisiin Pakistanissa, nuoret katsoisivat sitä varmasti aika hämmentyneen epäuskoisina, ehkä vähän innoissaankin, toiset inhon vallassa, että voiko tollasia juttuja tehdä, ja vielä telkassa! Aika harvassa olisivat ne pakistanilaisnuoret, jotka lähtisivät kaduille juopottelemaan ja puistoon harrastamaan esiaviollista seksiä.

Kun ohjelmaa näytetään Suomessa, homma meneekin kinkkisemmäksi. Ohjelma ei oikeastaan näytä mitään uutta ja mullistavaa, vaan sitä todellisuutta, jonka keskellä nuoret enemmän tai vähemmän elävät. Jo seiskaluokkalaiset puhuvat perjantain välitunneilla siitä, kenet he saavat sinä viikonloppuna hakemaan heille juomat ja maanantaina puidaan sitä, kuka kismaili kenenkin kanssa. Nyt he näkevät samaa meininkiä telkassa, vain vähän vanhempien toimittamana (mitä ei tietysti aina ihan uskoisi...). Mitä nuori tästä ajattelee? Kun tulee täysi-ikäiseksi, on täysin hyväksyttävää juoda niin paljon kuin huvittaa, niin että yrjötään ja podetaan krapulaa, ja tehdä kännissä ihan mitä päähän pälkähtää, kuten sekstailla kaikkien kanssa, jotka sattuvat olemaan hollilla - ja kaikki tämä koko kansan, naapureiden, isovanhempien ja työnantajien nähden. Onneksi nuoret eivät ole koneita, jotka reagoivat näihin ärsykkeisiin suoraan tällä tavalla. Kyllä nuoret osaavat ajatella ja nähdä, että ehkä BB:ssä juodaan niin paljon juuri siksi, että ohjelmaan saataisiin jännittäviä tapahtumia, ja etteivät BB-kilpailijat välttämättä anna itsestään terävintä mahdollista kuvaa kaikilla vänkyröinneillään - ainakin osa nuorista, siis.

Ilmiö onkin paljon monimutkaisempi. Kyse ei ole ainoastaan yhdestä ohjelmasta, kyse on siitä, kuinka tämä ohjelma peilaa koko meidän yhteiskuntaamme ja sen arvoja. Suomalainen juomakulttuuri on ainakin minussa sen seiskaluokan jälkeen herättänyt paljon hämmennystä: onko se ihan oikeasti hyvä juttu, että juodaan niin paljon ettei elimistö kestä, ettei pysty enää kontrolloimaan itseään ja ettei kellään ole enää hauskaakaan? Yhteiskunta sitä taitaa pitää ihan hyvänä juttuna, koska varhaisteinit saavat moista harrastaa öisillä kaduilla kenenkään siihen puuttumatta, ja baareista ulospurkautuvat massat näyttävät vielä oikein urakalla mallia. Jos Yhdysvalloissa 13-vuotias juopottelee kaupungilla, menee 16-vuotias nuhtelemaan ja ottamaan pullon pois (uskokaa pois, en heitä tätä hatusta). Ranskassa ei baarien sulkemisaikaan tarvitse varoa kävellessään sammuneiden ihmisten merta, vaan korkeintaan väistää keskellä katua naureskelevaa seuruetta. Nyt kun Suomessa mallia on antamassa vielä valtakunnan ykkösohjelma, meneekö tämän käytösmallin hyväksyntä vähän liian pitkälle?

Muistan vielä ensimmäiset Suomessa näytetyt brittiläiset BB:t. Kyllähän sielläkin taisi viina ja romanttiset suhteet mukana olla, mutta koko ohjelma ei rakentunut niiden varaan. Ja kun sanon romanttiset suhteet, tarkoitan nimenomaan ihmissuhdetta, en seksisuhdetta: jollakin kaudella nousi kauhea kohu siitä, kuinka viikkojen ajan BB:ssä lähentyneet mies ja nainen vihdoin päättivät olla välittämättä kameroista ja rakastelivat hyvin hyvin varovaisesti pimeässä peittokasan alla; ellen väärin muista, pari pysyi yhdessä vielä ohjelman jälkeenkin? Tästä ollaan tultu aika pitkälle. Jos kynnys oli tuolloin korkea, nykyään ei ole kynnystä. Mitä vaan voidaan tehdä, ihan sama. Ei ole rajoja, ei ole häpeää. Jos tämä kuvaa 2000-luvun asenneilmastoa, minua alkaa vähän huolestuttaa. Eikö häpeä ole kuitenkin ihan terve tunne, eikö joidenkin asioiden tarvitsisi olla häpeällisiä? Voiko yhteiskunta toimia, jos mikä vain on sallittua, paitsi ehkä tappaminen (vaikka sekin on monessa tilanteessa jopa suotavaa)? Eikö jonkin tahon olisi tarpeellista sanoa, että ei, kaikkea ei voi tehdä. Että teidän olisi syytä hävetä tällaista toimintaa. Eihän lapsikaan tiedä, että sen karkin napistaminen oli väärin, ellei äiti tule vihaiseksi? Kaikki ei voi olla julkista, kaikkea ei voi jakaa koko kansan kanssa.

Vai voiko?