Sinisilmäinen tekniikkatumpelo

Medialukutaito - kaiken tämän paasauksen jälkeen maailman pelastavasta kriittisyydestä ja omilla avoilla ajattelusta tekisi mieli todeta, että olen medialukutaitoinen. Että osaan käyttää mediaa, arvioida mediaa kriittisesti ja ymmärtää mediakulttuurin ilmiöitä. Tiettyjä medioita osaankin käyttää, sekä teknisesti että omien tarpeideni mukaiseen itseilmaisuun, tiettyjä mediaesityksiä osaan pohtia kriittisesti ja pyrin yleisesti ymmärtämään mediakulttuurin ilmiöitä.

Vaan entäs kun mennään yksityiskohtiin, ja etenkin tekniikan maailmaan? Tekniikka ei itseisarvoisesti kiinnosta minua, ja olen hyvin laiska opettelemaan uusien laitteiden ja ohjelmien käyttöä. Onneksi insinöörimieheni pitää taloutemme vimpaimista huolen, ja ehkä myöskin minut edes joten kuten ajan tasalla nykymaailman menosta. Valitettavasti tämä tekninen laiskuus vaikuttaa muuhunkin kuin siihen, etten omista kännykkää jolla voi katsoa bussimatkalla elokuvia. Se vaikuttaa myös sosiaalisiin suhteisiini ja jopa tietoturvallisuuteeni.

Ystäväni ovat saaneet minut houkuteltua jo kahteen sosiaaliseen mediaan mukaan: Livejournaliin ja Facebookiin. Kumpaankaan en sitten niin millään olisi jaksanut alun perin tutustua ja opetella niitä käyttämään; valitettavasti kumpainenkin media oli välttämätön sille, että pystyin seuraamaan ystävieni elämää. Nyt olen onnellinen tästä pakko-opettelusta, sillä etenkin Facebook on osoittaunut aivan ylivertaiseksi yhteydenpitovälineeksi.

Harmi vain, että laiskuuteni ei ole kadonnut minnekään. Kun Facebookiin liityin, selvitin kyseisestä sivustosta vain kaikkein välttämättömimmän rekisteröitymistä ajatellen. En selvittänyt, kuka sivustoa ylläpitää, miksi he sitä ylläpitävät, ja mitä tiedoilleni tapahtuu, kun luovutan ne sivustolle. Naiiviuttani selittää ainakin se, että oli helppoa luottaa ystävään, jolla oli jo kyseisestä paikasta kokemuksia, ja vanhana Irc-galleria-veteraanina (tämän toimintaperiaatteet tunsin) oli myös helppo siirtyä sen kummempia ajattelematta uuteen samantyyliseen paikkaan.

Suurin selitys sinisilmäiselle toiminnalleni on kuitenkin ajattelemattomuus. En yksinkertaisesti ajatellut. Luotin johonkin, mitä en lainkaan tuntenut, luotin ehkä yhteiskuntaan; en tiedä. Joka tapauksessa jälkikäteen ajateltuna toimintani vaikuttaa todella typerältä: kerroin sivustolla itsestäni lähes kaiken henkilötunnuksia sun muita lukuunottamatta. Jos jotakin olen Facebookia käyttäessäni pohtinut, on se ollut se kuva, jonka itsestäni profiiliani tarkasteleville välitän; tämän suhteen tulin siihen tulokseen, ettei minulla ole keneltäkään mitään piiloteltavaa, vaan minun puolestani kuka tahansa saa tietää poliittisen vakaumukseni ja nähdä typeriä naamanvääntelykuvia.

Sittemmin olen suorastaan hämmästynyt havaitessani, kuinka Facebook käyttääkin tietojani hyväkseen. "Oletko 23-vuotias ja tykkäät pizzasta?" En ollut ikinä ajatellut tätä mahdollisuutta. Vaan mitäpä muutakaan sivusta minulta haluaisi, kuin hyötyä minusta? Myydä minulle jotakin. Hakkerit yrittävät jopa kavereikseni naamioituneina vahingoittaa konettani tai kalastella tietojani. Jotkut eivät suostu liittymään Facebookiin ollenkaan, koska eivät tiedä mitä Facebook heidän tiedoillaan tekisi. Vielä vähän aikaa sitten vain hymähtelin näille peloille ja ajattelin, että tuskin kyseessä mikään suuri salaliitto on, eiköhän tuo kuitenkin ole ihan turvallista. Vaan mistä minä oikeasti voin tietää onko se turvallista? Senkö takia, että miljoonat ihmiset sitä käyttävät, eikä heiltä ole vielä anastettu heidän henkilöllisyyksiään Facebookin toimesta? Uusia ongelmia kuitenkin putkahtelee esiin jatkuvasti, eikä kukaan voi tietää, millä tavalla joku vielä keksii tätä sosiaalista mediaa hyväksikäyttää.

Kun asiaa oikein ajattelen, naiiviuteni harmittaa minua. Se ei koske pelkästään Facebookia, vaan muitakin tietoturvallisuusasioita ja yleisesti nettikäyttäytymistä. En sentään niin eilisen teereen poika ole, että lähettäisin sähköpostilla tietojani kalastelevalle salasanan pankkipalveluihini, mutta olin aika vähällä laittaa pankilleni sähköpostitse henkilötunnukseni. Suurin ongelma on siinä, etten tiedä ja käsitä kaikkea: en ymmärrä täysin tietoverkkojen toimintaa, en tiedä, missä on riskejä ja kuinka niitä välttää.

Tänään kasiluokkalainen oppilaani sanoi minulle, että "kyllähän kaikki nuoret nyt nettiä osaa käyttää". Oli pakko hieman selventää asiaa, että ei se tekninen perusosaaminen ole kaikki tarvittava osaaminen. Kerroin hänelle mm. kurssin luennolla mainitusta tutkimuksesta, jonka mukaan lapset pitävät luotettavina nettisivuina sivuja, jotka NÄYTTÄVÄT virallisilta; eihän tämä kuitenkaan takaa vielä yhtään mitään. Medialukutaito vaatii niin paljon: pitää olla teknistä osaamista, pitää ymmärtää sen teknisen maailman toimintaa, pitää olla lähdekritiikkiä, pitää ymmärtää markkinatalouden mekanismeja ym. ym.

Jos kaikki opettajat ovat vastuussa mediakasvatuksesta, toivon, että tietyille mediakasvatuksen osa-alueille olisi kuitenkin omat kasvattajansa: minä en ainakaan osaa opastaa oppilaitani tekniikan maailmaan, mutta toivottavasti ATK-opetus on päivitetty nykymaailman haasteita vastaavaksi.