YouTube pelastaa maailman!

Jahas, tarkoitus oli kyllä ahkeroida välitehtäviä kuntoon, mutta pitääpä päästä heittämään ilmoille eräs muu ajatus, joka tuli jälleen mieleeni lukiessani kurssikirjasta artikkelia "Mediakasvatusta nuorisotyössä" (2007, 151-157). Artikkelissa puhutaan siitä, kuinka nuorten mediataidot voivat parantua mm. sellaisten verkkopalvelujen avulla, "joissa nuoret toimivat
aktiivisesti sisällön tuottajina, vaikuttajina ja kasvattavat mediataitovalmiuksiaan" (2007, 152).

Olen jo jonkin aikaa iloinnut siitä, kuinka esimerkiksi Irc-galleria, (elämän)tyyliblogit ja YouTube eivät välttämättä tuhoakaan kaikkea hyvää tässä maailmassa ja nuorisossamme, vaan kuinka ne voivat itse asiassa pelastaa ihmiskunnan: milloin historiassa on ollut aika, jolloin lähes jokaisella yhteiskunnan jäsenellä olisi ollut mahdollisuus tuoda oma näkökulmansa esiin suurelle joukolle ihmisiä, ja vieläpä juuri sille lähteelle, joka alkuperäisen viestin laittoi liikkeelle? Perinteisesti yhteiskunnan vähemmistö on saanut äänensä kuuluviin ja toitottanut omia intressejään yksisuuntaisesti suurelle ihmismassalle, jolla on ollut vaihtoehtoina aika lailla passiivinen kuunteleminen tai hyvin riskaabeli barrikadeille nousu.

Mutta nyt! Kun tehdään mainos, se saattaa hyvinkin löytää tiensä YouTubeen, jossa parhaimmillaan miljoonat kommentoivat sitä kertoen oman mielipiteensä. Wikipedia-artikkeleilla ei ole vain yhtä kirjoittajaa, vaan tekstin todenmukaisuutta ja eri näkökulmien esilletuontia valvoo valtava joukko ihmisiä. Kun nuorten tyttöjen idoliksi yltänyt life style -bloggaaja pitää palopuheen politiikasta, kommenttilaatikko täyttyy keskustelusta. Tärkeintä onkin juuri keskustelu: minä olen tätä mieltä tästä syystä, mutta miksi sinä olet tuota mieltä?

Tietysti sosiaalisessa mediassa on paljon ongelmiakin. Jotkut bloginpitäjät eivät jaksa keskustella, vaan rajaavat asiallistakin kommentointia mielivaltaisesti, jolloin lukija ei voi tietää, mitä mieltä muut lukijat aiheesta oikeasti ovat; sananvapautta siis rajoitetaan "piilossa". Yksi hyvin suuri ongelma on myös netiketti: sitä ei ole edelleenkään omaksuttu, vaan ilman sanomisistaan vastuuseenjoutumisen vaaraa, ja ilman että joutuu myös NÄKEMÄÄN vaikkapa loukkaantumisen toisen kasvoilta, netissä on helppo purkaa omia negatiivisia tuntojaan kanssaihmisiin. Netiketin omaksumisen vaikeudesta voisi kyllä kirjoittaa vaikka kuinka, enkä ainakaan itse ole vielä keksinyt ratkaisua, jolla asian saisi korjattua. Kaikille yleiset nettiprofiilit, niin ettei netissä ikinä voisi olla anonyymi tai esittää muuta kuin itseään? :D (Oikeastihan anonyymiydessa on myös paljon hyviä puolia.)

Haluan uskoa, että näissä sosiaalisen median huonoissa puolissa voimme vielä kehittyä, sillä hyviä puolia on kuitenkin roimasti enemmän, eikä näistä uusista medioista varmaankaan eroon tulla pääsemään, vaikka haluttaisiinkin. Maailma moniäänistyy, mikä sinällään aiheuttaa myös ikäviä lieveilmiöitä, mutta toivon sen myös johtavan yhä enemmän omilla avoillaan ajattelevan ja myös erilaisuutta ymmärtävän ihmisen syntyyn. Enää ei voida odottaa, että yksi taho kertoo kaikki maailman totuudet; aina löytyy joku, joka on eri mieltä. Toivottavasti ihmiskunta kestää tällaisen monien "totuuksien" rinnakkaisuuden ja sen valtavan vastuun, että asioita pitääkin pohtia itse.


Lähde: Kotilainen, Sirkku: "Mediakasvatusta nuorisotyössä". Teoksessa: Kynäslahti, H., Kupiainen, R. ja Lehtonen, M. (toim.): Näkökulmia mediakasvatukseen. Mediakasvatusseuran julkaisuja 1/2007.